Aloin tässä taannoin miettimään äitiyttä ja kuinka ehdotonta se onkaan. Lähinnä siis miten ehdottomaksi sitä äitinä tuleekaan joidenkin asioiden suhteen. Olen omasta mielestäni ollut aina melko joustava ja mukautuva ihminen, mutta hei oikeesti, musta tuli hetkittäin Meuskan raskauden ja syntymän jälkeen ihan kauhea, ihme että mulla on jäljellä yhtään ystävää. :D Pahintahan oli tietenkin se, etten tajunnut sitä edes ite, vaan kuulostin varmaan rikki menneeltä jankuttajarobotilta. Onneksi oon tässäkin asiassa kasvanut melkoisesti ja oppinut ottamaan monissa asioissa aikalailla relammin.
Siis ihan ensimmäinen asia, jonka TIESIN heti varmaksi edes ennen Meuskan syntymää oli tietenkin se, että imettää pitää. Minun, sinun, naapurin tädin, kaupankassan, lehtienjakajan, bussissa samaan aikaan kulkevien, kaimojen, kavereiden, naapurin sedän, pääministerin ja kaikkien muidenkin. Tietenkin ja ehdottomasti. Se nyt varmasti on kaikille selviö, että äidinmaito on sille lapselle parasta ravintoa ja meillä imetys on ollut molempien kohdalla luontevaa ja helppoa, joten mikäs siinä. Mutta hei oikeesti, kaikilta se ei vaan luonnistu, syitä saattaa olla satoja, eikä yksikään niistä ole toista parempi tai huonompi. Se millä on loppujen lopuksi väliä on se, että lapsi saa ruokansa joko mutsin hinkeistä tai pullosta, ihansama! Eikä se imetys tai imettämättömyys tee siitä äidistä yhtään parempaa tai huonompaa, vaan just parhaimman sille omalle mukulalleen.
Toisena mikä nyt tietenkin oli must-homma jankuttaa, oli lapsen kanssa kotona oleminen. Jokainen lastaan vähintään rakastava tai palvova vanhempi ei tietenkään minun mielestäni laittanut lasta hoitoon ennen kahden vuoden ikään, kuin ainoastaan todella pakottavan tarpeen edessä. Voihan sitä katsos olla syömättäkin, kunhan lapsi saa olla kotona äidin tai isän kanssa. Ja ainahan faija voi vaikka käydä keräilemässä pulloja yhden HK:n sinisen edestä, jos oikeen tiukkaa tekee. Onneksi nykyään tajuan sen, että jotkut vaan haluaa aiemmin töihin eivätkä viihdy välttämättä kotona vuosikausia, raha-asiat saattaa olla huonolla tolalla tai ihan mitä muuta vaan. Ja hei tiettekö, se on ihan fine! Suomessa kuitenkin on luotu pääosin tosi hyvä ja toimiva päivähoitosysteemi, jossa on ammattitaitoista ja koulutettua henkilökuntaa, jotka oikeasti haluavat olla lasten kanssa. Ei sille alalle kukaan ainakaan palkan perässä hakeudu, se on selvä! Ite usein haikailen työn perään, olis nastaa kun voisi mennä itse töihin, joku ei roikkuisi jatkuvasti lahkeessa, ei tarttisi vaihtaa kenellekään paskavaippaa tai onkia neljättä kertaa aamupäivän aikana duplon palasia kengästä. Sais yleensä syödäkin rauhassa eikä tarttis pelätä että oman pissitauon aikana joku on ehtinyt kuolla kupsahtaa tunkemalla sormen pistorasiaan. Vaikka tietenkin nyt nautin (ainakin hetkittäin) tästä kotona olemisesta ja siitä, että saan seurata kun omat muksut kasvaa, niin tiedän että aikanaan töihin palaa erittäin motivoitunut nainen.
Tiesittehän myös sen, että jokainen KUNNON vanhempi käyttää kestovaippoja? Mä nimittäin tiesin! Eikai kukaan halua tätä maapalloa enää roskata enempää, hukutaan skeidaan muutenkin. Samoin miettikää niitä kauheita Pampers-kemikaaleja, mikä matsku oikeesti imee litran kusta pysymällä samalla pinnalta kuivana? Hyihyi sanoi entinen Kiki! Ja kaikkien hyvien vanhempien pitää ostaa lapselleen suurin osa tavaroista kirpparilta tai muualta, ihan sen takia, että kierrätys on jees ja kaikki lastenmatsku kaupassa ylihinnoteltua! Voi tsiisus mitä sontaa. Hei ihan sama mihin sen mukulan kietoo, kunhan se pysyy kuivana ja tyytyväisenä. Ja kyllä, meillä edelleen käytetään kestovaippoja, mutta rinnalla on ne ihanat kertikset, en todellakaan raahaa reissuun tai shoppailuhelvettiin jotain kestovaippoja. Ja tietty edelleen kannatan lastenkamojen kierrätystä, lähinnä sen takia, että varsinkin pienen vauvan vaatteet ei oikeasti kulu käytössä ollenkaan (ja olen pihi), mutta hyvähän se on että niitä uutenakin ostetaan. Eihän meille pihiliisoille riittäis muuten mitään ostettavaa! Ja kulutuksellahan me nostetaan tää valtio taantumasta!
Viimeisenä mutta ei tietenkään vähäisempänä, tiesin ehdottomaksi totuudeksi sen, että lapsen pitää saada nukkua vanhemman kanssa. Vaikka 10- vuotiaaksi saakka, jos se vaan on hyväksi. Katsokaas juu, eihän sitä pikku pallopäätä nyt voi omaan huoneeseen laittaa, sehän saattaa sinne vaikka kuolla kupsahtaa yön aikana, lähtee varmaan kahden kuukauden ikäisenä kiipeämään pinnasängystä pois tai muuta vastaavaa. Hohhoijaa. Ja niin kuule meilläkin Meuska siirrettiin omaan huoneeseen joskus reilusti ennen vuoden ikää, kun tyyppi häiriintyi MINUSTA, siis omasta äidistään. Voi nyyh! Jos meillä olis yksi ylimääräinen huone, niin olisin viisastuneena potkinut Enskan jo omaan huoneeseen aikoja sitten, tyyppi riehuu ja reuhaa sängyssä niin, että unet on kortilla niin mulla kun mukulallakin. Kuinka ärsyttävää onkaan, kun yrität yöllä hiipiä vessaan hiirenhiljaa ja sitten se yks kaljupää havahtuu kuitenkin siihen 0,2 desibelin laminaatin narahdukseen. Skidin ärsyttävää! Tästä viisastuneena tiedän tämänkin nykyään paremmin, onneksi.
Summa summarum: kelatkaa miten rasittava mä oon ollut, siis historiallisen ärsyttävä! Ihanaa, että mulla on edelleen ystäviä, jotka jaksoi tän vaiheen yli, taidan olla teille skumpat velkaa! :D Kuitenkin jollain lailla pahinta on se, että oikeesti näitä ehdottomia äitejä on aika paljon, ne tietää kaiken ja osaa sen myös hyvin ilmaista. Niitä jotka on ja oli sata kertaa vielä mua pahempia! Kai jokainen on esim. joskus käynyt Vauva- lehden forumilla, jossa joku imetyksen kanssa tuskaileva raasu saa kyllä muilta "maailman-parhaimmilta-mutseilta" runtua niin että taulussa soi. Olisi ihanaa jos jokainen äiti muistaisi sen, että se mikä toimii meillä, ei välttämättä tai saletisti toimi muilla. Muistetaan siis tsempata enemmän, lytätä vähemmän. Niin kaikilla olis nastempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti