Niinkuin aiemmin kirjoittelin, niin meillä tosiaan toi uudempi painos lapsista on melko huono nukkumaan. Se on toki jo suuri voitto, että päivällä suostutaan nukkumaan päikkärit kunnolla. Nekin tosin ainoastaan parvekkeella, sisällä unet kestää aina maksimissaan 45 minuuttia, ulkona Enska koisaa kolmekin tuntia. Ennen Enska tosiaan malttoi nukahtamisen jälkeen koisia illalla jopa kolme tuntia, mahdottoman hyvässä lykyssä neljä, jonka jälkeen nukahti kuitenkin yleensä safkan jälkeen melko nopeesti. Loppuyö tosta eteenpäin olikin sitten hanurista, mutta nyt meillä on koko yö nukahtamisesta heräämisen ihan perseestä! Enska herää ekan kerran mouhoomaan jo puoltoista tuntia nukahtamisesta, usein ei meinaa taintua millään uudelleen enää. Alkaa vituttaa jo sen verran, että mietin voikohan vajaa puolvuotiaalle tarjoilla bataattisoseen seassa vaikka jotain rauhottavia? Puolikas diapam voisi toimia?
Treffailtiin taas eilen muiden mammojen kanssa, meidän kämpän valloitti kolme ihanaa äitiä vauvojen ja hieman isompien lasten kera. Oli jollain lailla huojentavaa, että muutkin näyttivät saapuessaan väsyneiltä. On samalla ihanaa ja inhottavaa, että muilla on samanlaista apinaelämöintiä öisin kuin meillä. Että mä en ole ainoa äiti, jonka lapsi kitisee, vinkuu, itkee, kikattelee, mouhoaa, reuhtoo, kääntyilee, vääntyilee, äkistää kakkaa, lääppii, repii ja ähisee öisin. On helpottavaa, että muutkin käyvät univajeen takia hitaalla. On helpottavaa että meidän lapsi on sen suhteen normaali, vaikka valvoo. On helpottavaa että muutkin kadottavat ajatuksia kesken lauseen, sekoittavat lastensa nimet, unohtavat sanoja kesken puheen ja jäävät änkyttämään jotain tiettyä sanaa, koska ei löydy tarpeeksi aivotoimintaa saada sanaa ulos kertalaakista. On myös helpottavaa kuulla, että muutkin etsivät kaukosäädintä jääkaapista, löytävät kenkänsä farkkujen välistä vaatekaapista, meinaavat syöttää 5 kuukauden ikäiselle nakkikeittoa, meinaavat laittaa vaniljajugurttia kahviin ja juovat litratolkulla kahvia tai teetä pysyäkseen hereillä. On myös helpottavaa, että mä en ole ainoa äiti, joka välillä hermostuu ja tiuskii lapsilleen turhista ja tyhmistä asioista ainoastaan sen takia, että on niin väsynyt. Kuitenkin se mikä kaiken tän jälkeen on mahtavinta, että ei sitä vaan kykene jäädä makaamaan tähän ajoittaiseen väsymysvitutukseen, vaan silti sitä joka päivä jaksaa touhuta ja puuhata noiden yökitisijöiden kanssa. Ja tietty öisin jaksaa venyttää sitä pinnaa, vaikka tekis joskus mieli jättää kakara vinkumaan sänkyynsä ja lähteä ite nukkumaan autoon, jotta saa olla rauhassa.
Nyt oon päässyt onneksi jo siihen vaiheeseen, että yleisimmin tää yöhulina ei jaksa oikeesti edes enää vituttaa, vaan meen tyynesti päivästä toiseen, kyllähän tää joskus loppuu. Tai loppuu ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun noi täyttää 18 ja mä potkin ne himasta. Sen jälkeen aion soveltaa sitä Oma aika- lehden mainosta, jossa se näyttelijänainen sanoo sille lapselleen, että "ole hiljaa, mä oon jo työni tehnyt". Kuinka mahtavaa toi onkaan!?! Tai sitten alan Enskan päästyä teini-ikään herättelemään sitä kesken yöunien, ihan vaan kostoks? Kuinka siistiä toi oliskaan?
No ei, en mä oikeesti ala herättelee Enskaa teini-ikäisenä. Sen kun vaan tällä hetkellä hekumoin väsymyspäissäni. Nyt täytyy myöntää, etten oikeestaan edes muista mitä oon kirjottanut, taidanpa siis lukasta tekstin vielä läpi ja siirtyä sen jälkeen hetkeks sohvalle Pekkiksen kainaloon, juoda lasin viiniä ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Tsemppiä kaikille yökukkujien äispille ja iskille. Kyllä tää joskus helpottaa! Ja jos ei helpota, niin voihan sen mukulan antaa sitten vaikka adoptioon, mouhotkoon sitten öisin siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti