.

.

maanantai 18. marraskuuta 2013

FC Reilukerho

Kun taloon muuttaa mukula jos toinenkin, niin tavaran määrä lisääntyy melko eksponentiaalisesti. Tavaran ja mukulan myötä lisääntyy myös sotku. Kun vauva on vielä ihan pieni, niin tyyppi ei tietenkään osaa sotkea muuten kuin puklaamalla ja viemällä mamin ajan. Onnekkaita ovat ne, joiden lapset nukkuvat hyvin ja paljon, sillon sitä voi tulla toisinaan jopa tylsää. Tai siis näin mä kuvittelisin! Oon kuullut myös semmosta legendaa, mullahan ei koskaan ole tommosta ongelmaa ollut.

Mutta siis, kun muksu kasvaa ja hoksaa vihdoin sen, että pääsee liikkumaan itse, niin siitä alkavat ne riemukkaat vuodet. Ensin vaarassa ovat vain alalaatikot, ajan ja lapsen kasvavan reviirin myötä tuhoa alkaa ilmestymään jo laajemmalle alueelle. Kun ehdit siivota kolmatta kertaa aamupäivän aikana levitetyt muovikulhot takaisin kaappiin, voit jatkaa hommaa nostelemalla eteisen lipastosta puretut pipot ja hanskat takaisin laatikkoon. Tällä välillä voi käydä pyyhkimässä keittiönpöydälle kaatuneet maidot, luututa jauhelihakastikkeen jämät keittiön tuolista ja matosta sekä pyyhkiä kuolaiset kädenjäljet eteisen peilistä. Ennen kuin pääset imuroimaan ulkovaatteiden mukanaan tuomaa hiekkakiloa eteisestä, joudut käydä noukkimassa nuo ihanaiset muovikulhot neljännen kerran takaisin laatikkoon.

Koska tiedän ja myönnän olevani äideistä ovelin, niin oon aloittanut Meuskan kanssa siivousharjotukset jo ihan pienestä pitäen. Tavoite on tietenkin se, että Meuska (ja aikanaan Enska) siivoavat innoissaan kotona, jollon mä voin vaan istua sohvalla, lukea Maku-lehteä ja siemailla vaikka mojitoa. Ja tietenkin ihailla sitä kuinka fiksu olenkaan ollut!

Tänään saatiin Meuskan kanssa siivottua ihan mukavasti ja tehtyä kotihommiakin, katsokaa ja ihailkaa:

Ensin päädyttiin järjestelmään eteisen vaatekaappi, siis kengät. Kaappi oli totaallisen räjähtänyt jo siihen malliin, ettei ovi mennyt kiinni. Meuska apurina purki kaikki kengät kaapista, mun tehtäväksi jäi vaan niiden takaisin laitto jotenkin järjevässä järjestyksessä. Mtös Enska oli päässyt mukaan hommaan, kuten taustalla näkyy. Sitä tosin kiinnosti enemmän noi omat lelut kun kenkien järkkäys, ihme tyyppi.

Sitten tyhjennettiin astianpesukone. Tää on ylivoimaisesti Meuskan lempihommaa. Mun homma on siis seisoa vieressä ja nostella astiat niihin kaappeihin mihin Meuska ei yllä. Miettikää miten kätevää jos olis vaikka selkävammanen!

Sitten me ripusteltiin vähän pyykkiä..

.. jota riitti muutaman koneellisen verran.


No oikeestihan noi hommat on Meuskan mielestä kivaa puuhaa, nastaa on myös imurilla sohiminen ympäriinsä sekä pölyrätillä pöytien ja tv-tason hinkkaaminen. On nastaa seurata kuinka toi imee musta kaiken mitä teen, eleitä ja hyminöitä myöden. Ja toisaalta, faktahan on se että noi hommat on jonkun tehtävä, niin miksen ottais muksuja mukaan? Oppivat toivottavasti joskus tekemään noita juttuja isompana ihan itse. Tai siis niinhän mä tosiaan toivon, se mielikuva Maku-lehdestä ja mojitosta on liian syöpynyt mun mieleen!


Ei kommentteja: