Kertakäyttövaippa, kestovaippa, taskuvaippa, housuvaippa, tsi-vaippa, teippivaippa, aio-vaippa, uimavaippa, riisipaperi, sappisaippua, kuivaksiopetteluhousut.. Siis kuinka vaikeeta tää vaippahomma voi olla? Ikävä kyllä kun lapsia talouteen tulee, niin toi vaipparuljanssi alkaa pakostikin. Toki jotkut elämäntapagurut harjoittaa vvv:tä, eli Vauvojen VessahätäViestintää, jollon siis vanhempi opettelee tunnistamaan vauvan eleistä koska sitä pientä pyllymaakaria sattuis pissattamaan. Kun näitä eleitä alkaa tulla, niin vauva kiikutetaan äkkiä pissille tai kakalle joko vessanpöntön tai lavuaarin päälle. Koska me ei olla elämäntapaguruja eikä mitenkään maailman suurimpia pienten eleiden tutkijoita, niin me ollaan nöyrästi suostuttu tohon skeidapyllyjen pesuun ja vaippatarjousten vertailuun.
Mä päätin heti Meuskaa odottaessa että meillä tullaan käyttämään kestovaippoja. Aloin niitä kirppareilta ostelemaan, sitten vein ne ostamisen jälkeen kotiin, enkä todellakaan tajunnut mikä osa kuului mihinkin ja miten hemmetissä niitä piti edes käyttää. Pekkis oli luonnollisesti äärettömän iloinen tästä mun kestovaippahurahtamisesta (not). Yritin sitten selittää miten vaipat toimii, vaikka oikeesti en oikein tiennyt sitä vielä sillon itsekään. Kun Meuska kärrättiin laitokselta himaan, niin sen hanurihan oli niin minimaalinen, että kaikki pienimmätkin kestovaipat oli sille auttamattomasti liian isoja. Onneksi olin kuitenkin varautunut kaikkeen, joten kaapissa odotti kassi pienimpiä Pamperseja. Ja tsiisus että ne oli pieniä!! Ne olis voinut pukea keposesti jonkun pienen nuken päälle ja hyvä olis ollut. Muutenkin alussa tuntui aika menevän niin kokonaan vauvanhoidon opetteluun ja uuteen minityyppiin tutustumisessa, että ei ehtinyt paljon kestovaippoja miettiä. Kun Meuskan hanuri alkoi vähän kasvaa ja hoitohommista alkoi tulla rutiinia, niin aloin opettelemaan myös niitä kestovaippahommia. Ne olikin tosi yksinkertasia, käyttö ei juurikaan kertisvaipoista eronnut, ainoa ero oli se että kestot nakattiin käytön jälkeen pesukoneeseen, kun taas kertikset kärrättiin luonnollisesti roskikseen. Alusta saakka kuitenkin olin sen verran mukavuudenhaluinen, että reissunpäällä ja yöllä meillä käytettiin niitä kestoja ihan suosiolla, mä kun en tosiaan alkanut raahaamaan shoppausreissun päätteeksi paskaisia vaippoja takas himaan. Myös yökestoilu olis vaatinut sen verran panostusta ja asiaan perehtymistä, että siihen hommaan mä en ihan jaksanut lähteä.
Meuskan jälkeen luonnollisesti Enska on saanut seurata samaa kestovaippatietä kun siskonsakin. Noissa kestoissa on se hyvä, että ne oikeastaan melkein paranee vanhetessaan, siis ihan niinkuin minäkin. Olipas huono läppä. Anyways, Enskaparka joutuu tyytymään kaikkeen Meuskan vanhaan roinaan, aina vaipoista lähtien. Saakohan toi raasu koskaan mitään omaa ja uutta? Rankkaa olla pikkusisko!
Muutaman homman sitä on kyllä oppinut nyt reilun parin vuoden vaippahomman jälkeen. Ne on nämä:
- Vauva pissaa tai kakkaa yleensä aina heti, kun sille ehtii laittaa päälle uuden vaipan. Varsinkin jos oot ensin pitänyt mukulaa tunnin ilman vaippaa ottamassa vaippojen hauduttamalle hanurille vähän ilmaa, niin saletisti kakka väännetään asappina kun vaippa on paikallaan. Kun peset pienen pyllyn, niin pissat tulee taatusti vielä hoitopöydälle sen jälkeen.
- Kun saat puettua muksun tai pari talvivermeisiin vartin kiljumisen jälkeen, ootte jo vartin myöhässä, omaa päätä kiristää ja hiki virtaa selkää pitkin, niin jompikumpi vääntää tortut. Joka kerta.
- Niskapaskat tulee aina kesken ulkoilun.
- Kakkavahinko sattuu aina kun oot pukenut lapselle päälle jotkut vähänkään hienommat vaatteet. Näin ollen ihana valkoinen body on keltainen.
- Oman lapsen kakka ei oikeesti haise! Ripulikakka haisee joo, mutta normikakka ei!
- Oma sormi tulee tökättyä ainakin muutamaan otteeseen sinne kakkavaippaan, kun yrität tihrustaa, että oliko siellä vaipassa nyt jotain. Se on nasta fiilinki.
Meillä ollaan nyt siinä mukavassa tilanteessa, että Meuska päätti yhtäkkiä lopettaa vaipan käytön ja siirtyi potalle! Täällä sitten äiskä tippa linssissä ihmettelee tuota reilu parivuotiasta, joka reippaana marssii potalle ja taputtaa itselleen sen jälkeen. Tää tosin helpottaa meidän arkea huomattavasti. Niin ja pienentää myös pesukoneen taakkaa. Nyt tosin on vielä Enska, jonka hanuria saa hinkata päivittäin moneen otteeseen. Sen vaipattomuuteen taitaa kulua vielä hetki. Luotan tosin siihen, että Enska on niin isosiskofani, että kyttää jo hyvissä ajoin Meuskan puuhia ja ryhtyy pottailijaksi hyvissä ajoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti