Äitiyden hehku...

...onks siellä näkynyt? Hyvä jos on, täällä nimittäin ei ole. Jokainen on varmasti kuullut sen, kuinka naiset raskaana ollessaan HEHKUU! Mä en muuten todellakaan hehkunut. Tai jos naaman hormonikukkiminen lasketaan hehkuksi, niin kai mä hehkuin sittenkin. Siis joo, raskaana oikeesti oli ihan ihanaa, onhan se osa sitä äidiksi kasvamisen pitkää prosessia. Mulla toisaalta ei juurikaan ollut suurempia fyysisiä vaivoja jäätäviä nivustyriä lukuunottamatta, joten sekin osalta saattoi edesauttaa sitä raskauden helppoutta. Mutta vaikka mulla helpot raskaudet olikin, niin oli niistä kuitenkin hehku kaukana! Kivaa aikaa tosin oli tää ihan loppu, kun tiesi että tää homma on ihan just ohi!

Ensin turvottaa, silleen jäätävästi. Näytät pöhöttyneeltä, turvonneelta ja keräät kolme kiloa pelkkää nestettä kahdessa päivässä. Housuissa napit kiristää ja oloa ei millään muotoa voi kuvailla kauheen hehkeäksi. Tissejä särkee siis aivan sairaasti, ilman rintsikoita oleminen aiheuttaa hampaiden kiristelyä ja kosketus nostaa tuskankyyneleet silmiin. Suihkukin sattuu, joten sitä on suihkussa silleen kädet hassusti tissien suojana. Sen lisäksi etoo, yrjöttää, väsyttää ja tekee mieli suklaavanukasta. Tosi hehkeetä.

Kun alkuturvotuksista päästään, niin alkaa kasvaa maha. Alussa näytät vaan tosi paljon lihoneelta, eikä kukaan oikein viitti edes kysyä suoraan että ollaanko sitä pieniin päin, vai onko Fazun sininen vaan maistunut liikaa. Tissit on kasvaneet kolme kuppikokoa, joka ei yleensä jostain syystä haittaa miehiä ollenkaan. Miksköhän? Sitten ummettaa jatkuvasti joka turvottaa oloa entisestään. Ihan kun ei olis muutenkin tarpeeks pinkee olo!

Sitten osa kuuluu niihin onnekkaisiin hormonien uhreihin, niinkun minä. Iho oli ollut koko elämän oikeesti hyvä, ilman meikkiä kehtasi helposti lähteä ovesta ulos. Ei enää. Näytät yhtäkkiä palanneen aikakoneessa ajassa liikaa taaksepäin ja ihanaan esiteini-ikään. Naama kukkii, hiukset rasvottuu päivässä ja tuntuu että hikoilee kun pieni porsas. Ainoa hyvä puoli on se, että hiukset paksunee silmissä, vaikka niitä alituiseen saakin olla pesemässä.

Sitten tulee arpia. Ei kaikille, minä olin yksi onnekkaista, jolle ei tullut yhtäkään. Monille silti tulee, ja tiedä miten kova vaikka se monille on. Mikään "kanna raitasi ylpeydellä, olethan äiti"- kommentti ei siinä apean mielen syövereissä ikävä kyllä auta. Jos kommentoija sattuu omaamaan jonkun arpia poistavan laserin, niin se toimisi tota kommenttia paremmin. Mä sain arpien sijaan nivustyrien takia suonikohjuja. Niinkun jalat täyteen. Joku ihme ne lähes poisti mun jaloista synnyksien jälkeen, vaikka pienet jäljet niistä kuitenkin jäi. Kuitenkin sen verran pienet, että ehkä kehtaa vielä hameen päälleen.

Niin, siinähän sitä raskaushehkua kerrakseen. Ja tiettekö mikä on muuten tosi kivaa? Se kun  ne kaikki ihanasti raskauden aikana paksuuntuneet hiukset lähtee irti ja tilalle alkaa kasvaa uutta vauvatukkaa. Sitten näyttää tältä:

Otsalla sojottaa oikeesti pystyssä kasa lyhyitä jämähiuksia, jotka ei pysy millään lakalla tai vahalla mitenkään. On turha uneksiakaan tiukasta ponnarista pariin kuukauteen. Huoh. On tää hehku niin ihanaa..