.

.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Miksei aina voi olla lauantai?

Onhan ollut taas viikonloppu, harvinaisen hyvä sellanen! Kun on aina pitkä viikoloppu, niin oikeesti siinä ehtii jo tehdäkin vaikka mitä! Perjantaina oltiin riehumassa Espoon änkkäripuistossa, tais saada mutsit yhtä paljon liikuntaa kun muksutkin. Vaikka ihanaa olikin, niin ihan ilman haavereita ei selvitty, saldoksi jäi onneksi ainoastaan yksi mustunut korva, olisi voinut käydä hassumminkin! Nää isot puistot on jotenkin niin mahtavia, tonne saa upotettua kevyesti pari kolme tuntia!




Lauantaina käytiin nautiskelemassa aurinkoisesta keskustasta, hyvästä ruoasta ja tehtiin vähän shoppailuja. Enska pupelsi aivan onnessaan leipäpalaa, ihanaa kun nykyään se osaa jo vähän itse syödäkin, joten paikallaan istuminen sujuu jostain syystä melko paljon jouhevammin, kun on tekemistä!

Mun namisalde...




.. ja 5 minsaa myöhemmin lopputulos oli tämä:






Lauantain kruunasi ehdottomasti vapaailta. Vähän punkkua, hyvää musiikkia, joraamista ja armotonta kälätystä. Siitä on mahtava ilta tehty! Ja mä haluun kans kotiin ainakin oman sitruunapuun!






Vaikka sunnuntaipäivä kului vähän väsyneissä merkeissä, niin kävin kuitenkin illalla vielä tekemässä happihyppelyn. Juoksemisesta ei pienessä darranpoikasessa kannattanut edes haaveilla, mutta reipas kävely merenrannassa karkotti kyllä viimesetkin olot. Tullisaari on ehkä yksi mun lempipaikoista Helsingissä. Meren yli näkee suoraan kaupunkiin, varsinkin kesäaamuina auringon noustessa toi on aivan huikee mesta.. Kännykänkamera ei todella tee oikeutta tolle mestalle.




Kaiken kaikkiaan siis aivan erinomainen viikonloppu! Tän voimilla jaksaa taas painaa duuniviikon.


Ei kommentteja: