Aspan helmi!

Jos jostain voin rehellisesti jotain sanoa tietäväni, niin se on asiakaspalvelu. Oon tehnyt erilaisia asiakaspalveluhommia ainakin osaksi lähes koko 15 vuotta kestäneen duuniurani ajan. Hommia on ollut ruokakaupasta toimistohommiin, mutta suurimpaan osaan on aina lähes jollain lailla liittynyt asiakkaisiin kontaktissa oleminen. Vaikka tällä hetkellä hoidan yrityksen talousjuttuja, niin päivittäin oon yhteydessä moniin meidän asiakkaisiin edelleen. Ja kyllä, jos jossain voin rehellisesti sanoa olevani hyvä, niin se on juurikin tuo samainen asiakaspalvelu. Se on aina tullut mulle luontevasti, eikä armoton ja ikuinen puheripuli mitenkään huononna sitä mun asiakaspalveluominaisuutta. Musta on myös aina ollut kiva olla kontaktissa erilaisten ihmisten kanssa. Tottakai mullakin on joskus niitä huonompia päiviä, jollon ei jaksa kuunnella turhaa jaaritusta ja munkin palvelu on tökerömpää, mutta onneksi niitä on mulla erittäin harvoin. Ehkä se liittyy jollain lailla siihen, että mä itse odotan saavani jossain asioidessani oikeasti hyvää palvelua, olkoon se sitten ruokakaupan kassa tai elektroniikkaliikkeen jamppa joka mun kohdalle sattuu napsahtamaan. Niin kauan kun mä olen asioivassa roolissa missä tahansa puljussa, niin mä oletan ja että sitä kyseistä asiakaspalvelun tähteä kiinnostaa juuri minun asiani eniten sillä hetkellä. Tai siis ainakin pitäisi. Ikävän paljon tulee kohdattua skeidaa tuolla kaupparintamalla. Joko asiakasta ei huomioda ollenkaan, palvelu on tympeetä tai sitten asiakaspalvelupirjo on yhtä pihalla kun meidän pihakeinu, eikä omaa asiasta minkäänlaista ammattitaitoa. Näiden tapahtumien jälkeen mua yleensä ottaa pannuun kun pientä myyrää, joka aiheuttaa sen etten jatkossa kyseiseen puljuun enää vähäisiä manejani kanna.

Mutta sitten on näitä toisia laitoja, joissa saa oikeasti yllättyä 110 prosenttisen positiivisesti. Kun asioinnin jälkeen jää sellanen fiilis, että "hemmetti, tää tyyppi osasi asiansa, sitä kiinnosti sen duuni, minä ja mun jutut", niin niihin mestoihin mä meen uudelleen, niistä mestoista mä kerron eteenpäin. Ja tänään mun kohdalle osui sellanen aspan helmi, et oksat pois! Mentiin asioimaan Itiksen Stadiumissa, hakusessa oli Meuskalle uudet lenkkarit, koska paksut talvikengät alkoi olemaan skidisti kuumahkot jo näillä kevätkeleillä. Niitä Meuska sitten ihmetteli isosti mummin ja papan kanssa, jollon mä näin hetkeni tulleen. Sniikkasin Enska kainalossa salamana juoksukenkäosastolle vaanimaan uusia juoksukenkiä, oonhan mä lähdössä puolmaratonille ja kaikkea! Myyjiä oli naftinlaisesti ja asiakkaita paljon. Mun huomio kiinnittyi kuitenkin heti nuoreen kundiin, joka palveli mua ennen jo toista mimmiä. Tällä mimmillä oli myös hakusessa uudet treenikengät, joita sitten oikeesti pohdittiin ja mietittiin ajatuksen kanssa, erilaisia kenkiä esitellen, sovitellen ja kokeillen. Kun mun vuoro vihdoin saapui, sain ammattitaitoista, rauhallista ja ennenkaikkea ystävällistä palvelua. Oli ihanaa että mulle esiteltiin erilaisia malleja, kerrottiin ominaisuuksista ja haettiin valmiiksi eri kokoja. Vaikka myyjä joutui pallottelemaan muutaman asiakkaan välillä, mulla ei ollut hetkeäkään sellanen olo että myyjällä olisi ollut kiire. Homma sujui nuoresta iästä huolimatta rautaisella ammattitaidolla ja salettiin kundi tekee vuorollaan aikamoisia myyntinumeroita. Ja btw. se toinen mimmi osti kengät jotka maksoi 199 euroa, siinä on jo muutama euro katettakin.

Voisi olla epäkorrektia laittaa tähän kundin nimi, mutta palaute lähtee firmalle anyways, ihan nimellä. Toivon myös että Stadium osaa palkita hyviä duunareitaan asianmukaisesti. Muistakaa tekin oikeesti laittaa palautetta, niin hyvässä kun pahassa. Mikään ei pelkällä oman pään sisäisellä purnauksella muutu, mutta liian harvoin hyvät tyypit saa kiitosta työstään. Niin ja ne mun kengät, tossa ne ny o! Aika namiskat, eiks je?