Aamutaikaa

Jos pitäisi nimetä yksi yksittäinen asia, joka jaksaa aiheuttaa hyvää mieltä päivittäin, niin se on ehdottomasti työmatka. Vaikka tykkään iltaisin valvoa, niin oon silti ollut aina jollain lailla aamuihminen. Aamuissa on jotain semmosta tuoreutta ja uutta poweria, että en oikeastaan voi olla tykkäämättä aamuista. Vaikka Enskan kanssa tuli valvottua öisin ja väsytti aamuisin, niin siltikin se aamuhetki oli musta jotenkin aina tosi herkkä ja mukava. Oon aina myös tykännyt siitä, jos saan alottaa työt aikasin. Nuorempana olin duunissa ruokakaupassa, musta oli aivan ihanaa alottaa hommat jo kuudelta, poiskin pääsi jo kahdelta, jollon oli vielä koko aika tehdä ihan mitä vaan! Nykysin mun hommat alkaa seittemältä, joka on aivan passeli sekin. Nyt kesän tullessa aamut on lämpimiä, täynnä happea ja linnunlaulua.

Se aamun työmatka on mulle semmonen oma luxushetki. Mulla olis mahdollisuus mennä autolla töihin vaikka joka päivä, mutta kuljen ehdottomasti mielummin bussilla, vaikka sen takia joudunkin lähtemään about vartin aikasemmin. Se aamun 40 minuuttinen edustaa mulle omaa aikaa, omia ajatuksia ja hetken täydellistä hiljaisuutta jollon ehdin uppoutumaan joko kirja tai lehden syövereihin.

Joinain aamuna en jaksa lukea yhtään mitään, en kirjaa enkä lehteä. Niinä aamuina vaan tuijottelen ikkunasta ohiajavia autoja ja töihin meneviä ihmisiä ja mietiskelen mihinköhän kukin on menossa ja tykkääköhän ne siitä minne on menossa.

Koska teen töitä tietokoneella koko päivän, niin aamusin ei tulisi mieleenkään selata kännykkää. Joskus tuntuu että aivot on niin tietotulvan amputoimat muutenkin, niin on vaan ihanaa viettää edes pieniä hetkiä ilman tietotekniikkaa. Näistä aamuhetkistä saa ihan roppakaupalla energiaa ja hyvää mieltä. Vaikka tiedän että syksyn saapuessa joskus aamusin noi aamuherätykset vähän närästääkin, niin onneks hyvä kirja ja bussin tasainen hurina pelastaa senkin.