Hassua että se juoksu nyt sitten oikeesti on jo ylihuomenna. Vielä joskus mulle ajatus 21 kilometrin yhtämittaisesta juoksusta oli täysin absurdi, nyt ensimmäistä kertaa uskon jo siihen, että mä kyllä jaksan juosta sen koko matkan. Aikatavoitetta en ole missään nimessä itselleni asettanut, sillä muuten saatan lähteä tavoittelemaan liikaa ja liian nopeasti, jollon hyytyminen on näillä taustoilla aivan satavarma homma. Oikeastaan ainoa tavoite on se, että jaksaisin juosta koko matkan ottamatta yhtään kävelyaskelta. Eniten huolettaakin just se, että jos lähden juoksemaan alussa liian kovaa ja sitten hyydyn jossain 12 kilsan kohdalla! Mitäs sitten? Siitä on vielä niin hemmetin pitkä matka maaliin, että noutaja tulee kyllä jos niin käy. Toinen askarruttava asia on myös se lauantain syöminen. Täytyy kuitenkin syödä ihan kunnolla, koska lähtökin on vasta neljältä, mutta juoksu on aivan karmeeta tarpomista jos oon syönyt vähääkin liikaa. Niinpä varmaan tankkaan tuhdin puurosetin raejuuston kanssa aamusta ja lounasaikaan rahkaa tai saldea. Niinpä kroppa ei tunnu liian turvonneelta eikä vatsassa oo mitään järkyttävän heviä hidastamassa vauhtia ja tuomassa nihkeetä oloa.Soittolistaa täytyy myös vielä modata kuosiin, taidan laittaa sekasin aivan kaikkea AC/DC:stä Aviciihin. Loppukiribiisinä saa itseoikeutetusti toimia Foo Fightersin Pretender, no words!
Päätin myös lauantaina juhlistaa mun ekaa puolimaratonia pienillä iltakänneillä. Niinpä sitäkin tässä on nyt odotettu kun kuuta nousevaa. Joten jos näet Helsingin yöelämässä kävelemässä pitkän ja hontelon mamman täysin tukkireisillä, niin se olen sitten minä. Tuu heittää yläfemmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti