Ostosiloa

Käytiin eilen Ikeassa. Meillä oli siellä tosi kivaa. Joo, ei ollu. Meillä oli ihan kauheeta. Koko reissu oli varsinkin Enskan mielestä hanurista. Mietin monesti ton reissun aikana, että mä en lähden näiden kahden vinkuiivarin kanssa koskaan enää mihinkään. Me jäädään kotiin, pikkuhiljaa tullaan täällä hulluiksi ja lopulta joku löytää meidät muumioituneina täältä joskus sadan vuoden päästä. Surullisia ihmiskohtaloita ja silleen.

Mutta joo, suurimman osan ajasta Enska näytti tältä:

Kaikki myös tietävät, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten ei kai mun tartte oikeesti edes kertoa yhtään enempää millasta meillä oli. Niinkun aiemmin kirjotin, niin meillä toi meno on suurimman osan ajasta ton kuvan mukasta. Turha olis myöskään toivoa Enskan olevan mitenkään vieraskorea, joten neiti raivopää ilmoittaa olemassaolostaan melko kuuluvasti myös muualla kun himassa. Vaikka suurin osa ajasta meni huutaessa, niin olihan se muuten hiljaa hetken... Sillon kun se teki tätä:

Enska sai muuten ekaa kertaa "ravintolassa" ihan oikeeta ruokaa, hyvin uppos pasta ja jauhiskastike. Joku oli myös viimein vastannut jokaisen vanhemman rukoukseen, ja keksinyt että lapset voi köyttää kiinni ostoskärryyn:

Kaupoissa käynti on joskus silkkaa helvettiä, sen osoitti jälleen eilinen. Muksut huutaa, kirkuu ja raivoaa, itellä alkaa pikkuhiljaa pinna kiristymään ja muut kanssaostelijat tuijottaa paheksuen pää hiestä märkänä lasten kanssa taistelevaa vanhempaa selkeä puhekupla pään päällä: "etkö sä saa lastasi kuriin?!". Luojan kiitos Meuska harvoin enää saa mitään huutokohtauksia kaupoilla, se ei oo jostain syystä oppinut vielä tota kinumisen jaloa taitoa, koska tietää ettei se saa mitään jos kielletään. Ehkä se on oppinut että kiellot meillä oikeasti pitää, eikä niiden suhteen kannata tuhlata enempää aikaa ja energiaa, koska takkiin tulee kuitenkin joka kerta. Mutta Enskan kanssa tää kaupoissa pyöriminen on tosiaan oikeesti hanurista, muistan saman vaiheen tosin Meuskankin vauva-ajalta. Se sai myös kauheita raivokohtauksia, koska ilkeä äiti ei antanut sen konttailla pitkin Ikean käytäviä tai laittaa kenkäkaupan alahyllyä uuteen järjestykseen.

Vaikka tää kaupoissa hengailu tällä hetkellä ei oo mitenkään järin rentouttavaa hommaa, niin joskus sinnekin on vaan mentävä. On siis otettava riski ja lähdettävä tietoisena siitä, että toi muksu voi kirkua koko ajan ja samalla herätätte suunnatonta paheksuntaa muissa ihmisissä. Kyllä mä sen itsekin tiedän, että se toisen muksun huuto voi joskus ärsyttää, mutta aina sille ei vaan voi mitään. Ei kukaan vanhempi huvikseen sitä kakaraa siellä Prismassa lauantairuuhkassa huudata. Ja kyllä, jos olisi mahdollisuus, niin kävisin aina kaupoilla ilman naperoita. Aina se vaan ikävä kyllä ei ole mahdollista. Niinpä siihen saakka me käydään herättämässä Enskan kanssa paheennusta pitkin Ikeaa ja Itistä. Tosin heti kun joku patentoi jonkinlaisen lapsille annettavan rauhottavan ruiskeen tai jonkun, joka on tarkoitettu juuri edellä mainitun kaltaisia ostostilanteita varten, niin mä oon valmis antamaan mun lapset testiryhmään.