Eka vuosi lusittu

Aloin tossa miettimään, että nyt meillä ei virallisesti ole enää vauvaa kun Enskakin ylitti ensimmäisen vuoden rajapyykin. Vaikka Meuskan ensimmäinen vuosi tuntui menevän aikamoisen sukkelaan, niin tän toisen kanssa se vasta menikin! Oikeesti musta tuntuu että Enska syntyi ehkä viime kuussa? Ehkä se olikin viime kuu ja se vaan otti hiukka railakkaamman kasvupyräyksen?

Aloin oikein katselemaan vuoden varrelta kuvia, vitsi niitä oli paljon. Samalla mieleen tuli tosi paljon ihania ja kamaliakin muistoja, hyviä ja huonoja juttuja. Pääosin tietenkin hyviä. Ja vaikka toi alkutaival niin vaikea olikin, niin silti mielen valtasi pieni haikeus, et vitsi Enska on jo iso tyttö!

Kaikki alkoi tosta... Masusta pötkähti tommonen:

 

Ennahan tuli maailmaan vauhdilla, se on sellainen selkeesti edelleen. Vauva, pieni ja vähän kurttunen. Kaikki vaatteet isoja ja pienimmät vaipatkin tuntui jättimäisiltä. Ensimmäinen ajatus oli jälleen ihmityksen jälkeen se, että kuinka noin pientä ihmistä osaakaan käsitellä, ettei se mene hajalle!?

Enska on ollut alusta saakka jotenkin semmonen yliskarppi. Noh, nyt se on jo mennyt ohi, nyt se vaan koheltaa...

Ihan minivauva-aikana päiviin mahtui paljon sylissä nukkumista...

... ja sitä huutamista...

... sitten alettiinkin hoksaamaan, että maailmassa on muutakin kun tissi!!!

... "leikittiin" siskon kanssa...

... ja opittiin istumaan, pikkuhiljaa syömäänkin ja seisomaan!

Vietettiin myös joulua, juhlittiin siskon synttäreitä ja elettiin tavallista arkea.

 

Uskomatonta. Ihana vuosi. Pimut on parhaat ystävät ja toistensa täydelliset vastakohdat. Yö ja päivä, tuli ja vesi, semmosia ne on mun rakkaat!