What a weekend!

Viikonloppuna tapahtui jotain uskomatonta: meidän lapset nimittäin meni ensimmäistä kertaa yökylään. Siis koko yöksi, ei niin että hoitoapu lähti yötä vasten kotiin. Lähdettiin Pekkiksen kanssa viettämään mun hyvän ystävän synttäreitä Riihimäelle, josta luonnollisesti olisi ollut yöllä melkoisen pitkä matka himaan. Koska vanhana teinijuoppona kumpaakaan ei hotsittanut selvinpäin oleminen eikä ajaminen saatika yöllä junassa istuminen, niin päädyimme pyytämään rohkeasti hoitoapua. Tytöt jäivätkin siis lauantaina mummin ja papan hoteisiin möksälle, jollon lähti kyllä meiltä kummipoikani sanoin sukka irti! Hetken sai olla taas pelkkä aikuinen, nauttia kesäillasta mökin terdellä grillaillen ja musiikkia luukuttaen. Koska luotto mummin ja papan pärjäämiseen oli täydellinen, niin huomasinkin nauttivani illasta täysillä, en juurikaan miettinyt pimuja tai niiden pärjäämistä. Tiesin että siellä on asiat hoidossa ja tarpeen tullen sieltä olisi kyllä osattu soittaakin.

Parasta antia illassa oli ehdottomasti tietenkin hyvä seura, huonot jutut ja hulvaton meininki. Huomasin pilkun tullen tanssineeni koko illan, ilta loppui jällen kerran täysin kesken! Musta mahtavaa oli myös se, että me saatiin baarista rannekkeet, i felt like 18 again!

Aamulla oli nastaa herätä rauhassa, syödä aamupalaa rauhassa ja lähteä kohti kotia rauhassa. Oli samalla myös outoa tulla kotiin, kun pallopääkaksikko ei ollutkaan täällä remuamassa. Tilannehan täytyi samantien käyttää hyödyksi, joten rynnättiin kilpaa kyynärpäätaktiikalla sänkyyn; syömään sipsejä. :D Rötvääminen himassa ilman lapsia tuntui jollain lailla jopa kielletyltä, tää oli ensimmäinen kerta Enskan syntymän jälkeen että oltiin Pekkiksen kanssa siellä kahdestaan.

Hieman korpesi ainoastaan se, että möksällä noi kaksi apinaa olivat käyttäytyneet kovinkin mallikelpoisesti. Enskan oli saanut kellistää unille heti seiskan jälkeen, Meuska oli itse pyytänyt nukkumaan ennen kahdeksaa. Tyypit oli vielä koisanneet reiluun kasiin aamulla, tätähän ei siis koskaan kotona tapahtu. Eikä muuten tapahdu möksälläkään, jos meistä jompikumpi Pekkiksen kanssa on siellä. Tästä rohkaistuneena päätän tarjota lapsiani vanhempieni mökkiseuraksi uudelleenkin. Vetoan myös lasten vetreänä pitävään voimaan, oon saletti et tää homma menee läpi tästä lähin säännöllisesti.