Taiteiden yö 2014

Enskaa on vähän vihanen!

Meillä on taas joku VAIHE. Tiettekö kun kaikki muksun aivotukset hampaiden tekemistä kovan skeidan vääntämiseen on VAIHEITA. Ja joo, Enskalla on taas sellanen VAIHE. Just kun selvittiin hengissä edellisestäkään, niin johan pukkasi uutta. Kun tää vaihe alkoi nostaa päätään, niin mä olin etukäteen jo melko valmis varaamaan paikan johonkin hoitolaitokseen, siis itselleni. Siellä olis pehmustetut huoneet, tuplasänky, feng shuin mukaiset meiningit ja lounaalla sitä olis tissutellut jo sen verran, et olis semmonen mukava ja pehmeä olo. Tota vois jatkua vaikka kuukauden, sen jälkeen se vaihe olis todennäköisesti ohi ja arki menis hiukan helpommin edes hetken ennen sitä seuraavaa vaihetta.

Tää nuorempi lapseni on.. Miten se nyt sanoisi? Siis Enska on maailman ihanin ja rakkain, tottakai! Samalla se osaa olla vaikea, ihan oikeesti vaikea. Meuskan kanssa nää vaiheet oli pala kakkua vaan, Enska on toista maata. Tyyppi saa vuoden ja kahden kuukauden iässä samanlaisia raivareita kun normi kolmevuotias uhmaaja. Hänen korkeudellaan on uskomattomia vaikeuksia sietää mitään, mikä ei juuri tällä hetkellä mene hänen tahtonsa mukaan. Aamupala on vääränlainen, vaippaa ei todellakaan vaihdeta. Äidin uutta puhelinta ei saa syödä, eikä olohuoneen pöydälle kiivetä. Siskon hiuksia ei myöskään saa kiskoa irti, eikä sormia työntää pistorasiaan (toisaalta oppisipa kerrasta). Ulkona ei voi työntää naamaa koiranpaskaan eikä kahden metrin korkeudesta voi hypätä päälleen, kaikkialta sitä matalammalta kyllä voi. Sylissä täytyy kyhnöttää Enskan mielestä koko ajan, paitsi silloin kun siinä oikeesti pitäisi hetken olla. Rattaat on saatanasta ja kaikki yli 5 sekuntia pidempään kestävä paikallaan olo on perseestä. Kun kaikki tämä ja loput 99% asioista ei suju hänen mielensä mukaan, niin tulos on seuraavanlainen:

Tältä meillä siis näyttää tällä hetkellä 90% ajasta kun Enska on hereillä. Loput ajat se näyttää sit tältä:

 

Enska ei oikeestaan osaa olla hiljaa, se joko huutaa tai nauraa, mitään välimaastoa sillä ei ole. Mut nyt meillä on taas tää huutoVAIHE menossa. Oon menettänyt kuuloni pikkuhiljaa, järki lähti kävelemään jo aiemmin. Jos tää Enskan manaajavaihe joskus menee ohi, niin oon niin kiitollinen että käyn uhraamassa jumalille jonkun uhrilahjan tossa pihalla. Poltan vaikka tollasen saakelin karmean nauravan apinalelun, se saa mulle aikaan kylmiä väreitä!

Kesäkesäkesä

Rakastan mun uutta puhelinta, siis oikeesti rakastan. Olen materialisti, myönnän. Toi on kätevä, helppo ja simppelisti ihana. Love it, rakastan! Fotojakin saa napsittua kivasti, en siis valita. Tää helle oikeesti lyö mun pään ihan solmuun, enkä kykene mihinkään järjelliseen ulosantiin, joten seuraavista fotoista näkee vähän meidän viime viikon puuhailuja. Rakastan kesää, mut riittäishän tuo vähän vähempikin helle. Valitetaan siis niin kauan kun sitä kestää, sen jälkeen voi sitten valittaa kun sataa räntää ja on skeidaa. Elämä on ja silleen!